Tunti 10

Tunnilla opettelimme geenien sijaintia, geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta eliön ominaisuuksiin ja dominoivia ja resessiivisiä alleeleja. Geenit sijaitsevat kromosomeissa ja geenin paikkaa kromosomissa kutsutaan lokukseksi. Perimä säilyy lähes muuttumattomana koko yksilön elinajan, mutta fenotyyppi voi muuttua ympäristötekijöiden muuttuessa. Tällaista muuttumista kutsutaan muovautumismuunteluksi ja sitä voi tapahua vain geenien asettamissa rajoissa. Dominoiva alleelli syrjäyttää resessiivisen alleelin. Samasta geenistä voi kuitenkin olla monta eri muotoa. Kaikki alleelit eivät kuitenkaan ole dominoivia tai resessiivisiä. Välimuotoisessa periytymisessä molempien alleelien vaikutus ilmenee jälkeläisessä. Yhteisvallitsevassa periytymisessä kumpikin alleeli vaikuttaa itsenäisesti. Jotkin alleelit ovat kaksinkertaisena tappavia.

Tunti 9

Tunnilla käsittelimme sukusoluja ja niiden siirtymistä vanhemmilta jälkeläisille. Sukusolut syntyvät meioosissa. Meioosin tarkoitus on puolittaa kromosomien määrän, jotta niitä ei tulisi liikaa tuleville sukupolville.                      

     

Meioosin vähennys- ja tasausjako tuottavat neljä haploidista sukusolua. Meioosin vaiheet ovat suunnilleen samanlaiset kuin mitoosissa. Perintöaines myös järjestyy uudelleen ja näin syntyy erilaisia sukusoluja. Meioosissa voi myös tapahtua häiriöitä, jotka johtavat kromosomimutaatioon. Tunnetuin esimerkki kromosomimutaatiosta on Downin syndrooma.

Tunti 7-8

Tunilla opeteltiin solun jakautumista, sen vaiheita ja niiden nimityksiä. Solun jakautumiseen sisältyy 4 vaihetta: Esivaihe (profaasi), välivaihe (metafaasi), jälkivaihe (anafaasi) ja loppuvaihe (telofaasi). Esivaiheessa solun kromatiinirihmat pakkautuvat yhteen ja tiivistyvät kromosomeiksi. Jokainen kromosomi on kahdentunut ja sisarkromatidit ovat kiinni toisissaan sentromeerin kohdalta. Keskusjyväset liikkuvat solun vastakkaisille puolille ja tumakotelo häviää. Keskivaiheessa sukkularihmat kiinnittyvät kromosomien sentromeerikohtiin, koska tumakoteloa ei ole enää. Kromosomit liikkuvat solun keskitasoon sukkularihmojen vetäminä. Jälkivaiheessa sisarkromatidit irtoavat toisistaan sukkularihmojen vetäminä. Molemmissa puoliskoissa on koko kromosomin perintöaines. Sukkularihmat vetävät lopulta tytärkromosomit solun vastakkaisille puolille. Loppuvaiheessa tumakotelo alkaa vähitellen muodostua molempien kromosomiryhmien ympärille. Kotelo muodostuu emosolun kotelon jäänteistä ja solulimakalvostosta. Tumasukkula häviää. Vähitellen kromosomit aukeavat kromatiinirihmaksi. Lopputuloksena on kaksi samanlaista solua

Tunti 6

Tunnin alussa oli valokuvaus, joten en ollut koko tuntia paikalla. Tunnilla opettelimme solujen rakennetta ja toimintaa. Käsittelimme eläinsolua, kasvisolua, sienisolua ja esitumallista solua. Solujen perusrakenne ja toiminta ovat melko samanlaisia. Kaikissa soluissa on tuma paitsi esitumallisissa. Kaikissa soluissa on myös solukalvo. Kasvisolussa ja sienisolussa on vakuoli eli solunesterakkula. Kasvisolu on ainut solu, jossa on viherhiukkasia.

Tunti 5

En ollut paikalla.

Tunti 4

Kappaleessa 4 käsiteltiin proteiineja. Keskeisimpiä asioita olivat proteiinien rakentuminen aminohapoista, proteeiiniryhmät ja niiden tehtävät ja proteiinien valmistus. Proteiinit rakentuvat solulimassa aminohappojen avulla. Proteiinien rakennusohjeet ovat tumassa. Proteiiniryhmiä on 8 erilaista ja niillä on eri tehtävät. Proteiinien rakentamisessa tarvitaan myös nukleiinihappoja. Proteiinien valmistus tapahtuu ribosomien pinnalla.

Tunti 3

Tällä tunnilla opin solukalvon rakenteesta ja toiminnasta, osmoosista ja proteiinien tehtävästä solukalvolla. Solukalvo suojaa solua ja päättää mitkä aineet kulkevat sen läpi. Lipidit eli rasva-aineet ovat solukalvon rakenneosia. Solukalvo muuttuu koko ajan. Osmoosissa vettä siirtyy solukalvon läpi. Vesi siirtyy aina laimeammasta liuoksesta väkevämpään ja näin kahden ympäristön väkevyyserot tasoittuvat. Osmoosiin ei tarvita energiaa. Proteiinit toimivat solukalvolla kuljettajina. Ne päästävät molekyylejä solun sisään ja poistavat molekyylejä solusta. Proteiineissä on kiinnittyneenä hiilihydraatteja.

Tunti 2

Tällä tunnilla opin ATP-molekyylin toiminnasta, yhteyttämisestä ja kemosynteesistä ja fotosynteesistä. Lyhenne ATP tarkoittaa adenosiinitrifosfaattia. Yhteyttäminen tarkoittaa energian sitomista ja se voi tapahtua luonnossa kahdella tavalla: fotosynteesissä tai kemosynteesissä. Fotosynteesin lähtöaineet ovat hiilidioksidi ja vesi ja tuotteet sokeri ja happi. Fotosynteesi on vain mahdollista auringon valon avulla. Kemosynteesissä energiaa sidotaan ilman auringonvaloa ja hapettomissa tiloissa. Hiilihydraatit säilövät hyvin energiaa ja ovat hyviä energian lähteitä.

Tunti 1

Ensimmäisellä tunnilla opin eläinsolun ja kasvisolun rakenteesta ja niiden sisäosien tehtävistä. Solut myös jaetaan esitumallisiin ja aitotumaisiin. Esitumallisia ovat bakteerit ja arkit. Aitotumaisia ovat eläimet, kasvit, sienet ja monisoluiset levät.